Nykyajan lapset ja menneisyyden arvet.

Mä asun kaupungin laitamilla ja  ympärillä on ihan kivasti puistikkoa. Olin matkalla duuniin ja olin kävelemässä bussipysäkille. Näin kun ristenevältä tieltä on tulossa kaks noin 3-4-luokkalaista poikaa. Mua hymyilytti. Voi tota aikaa kun koko elämä on avoinna ja ei ole huolistä häivääkään. Oma lapsuus tuli mieleen. Jatkoin kävelyä ja ehdin ohittaa pojat. Ehdin kävellä ehkä vain 10 askelta poikien ohi kun kuulin että kyseiset pojat alkaa huutamaan jollekkin (ehkä mulle?) ”vitun huora, saatanan läski.” En kerinny katsastaa taakse koska oli kiire töihin. Jatkoin vain lamaantuneena kävelyä. Ehkä vaan yllätyksestä sanattomana. Kuulin vielä bussipysäkillä vaimeaa huutoa poikien suusta mutta en saanut enää selvää mitä pojat huusi. Mietin matkan töihin, töissä ja vielä kotonakin tapahtunutta. Mitähän ihmettä siinä tapahtu? Oliko se mulle tarkotettu vai kenelle? Oisko pitäny kääntyä katsomaan taakse? Pitäiskö mun tehdä asialle jotain?

Oon joutunu kiusatuksi monella tavalla ja olen jo siihen tottunu tavallaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun jotkut penskat huutaa mun perään jotain. Nyt vaan jotenki lamaannuin yllätyksestä. Tää koko jupakka sai mut pohtimaan että mihin tää maailma on menossa. En ole kenenkään äiti… vielä. Se ei ole pois suljettu elämästä. Kyllä musta olis äidiksi ja perhettä olis mukava perustaa. Sitä ei ole vaan vielä tapahtunu. Mutta mutta… kun mä olin ton ikänen natiainen niin mä leikin barbeilla. Ei tullu mieleenkään alkaa haukkumaan ketään, jumatsuikka varsinkaan aikuisia!

Olen ollu lapsena kiltimmästä päästä. Vähän arka ja ujo. Toinen vanhemmista käytti ehkä liikaa kädellistä voimaa kasvatuksessa. Jos olisin tehny samalla lailla kun tekstissä aiemmin mainitut pojat niin oma syy jos peppu tai kintut olis punottanu sen jälkeen kun vanhemmat olis saanu tietää mitä sitä on tullu tehtyä. Villi lapsi on villi lapsi. Pumpulissa kasvatus on haitallista mun mielestä ja niin on myös liian voiman käyttö. Kuitenkin oikean ja väärän ero pitäs osata. Mitäköhän  tekstin  Ruustinna-jörgenin ja Matias-Matleenan vanhemmat tykkäisivät  poikiensa käytöksestä jos saisivat tietää. Mahtasivatko edes välittää? Tuntuu että yhä nuoremmat lapset käyttäytyvät huonosti ja epäkunnioittavasti.

Olen tehnyt paljon töitä lasten parissa aikoinaan. Jotenkin vetää sanattomaksi ja järkyttää se että tuntemattomana pitäsi alkaa korjaamaan tuntemattomien lapsien käytöstä. Kaiken lisäksi pahasti kiusattuna lapsena/nuorena tämmöinen satuttaa. Kannan mukana edelleen sitä taakkaa siitä. Mua on kiusattu fyysisesti sekä henkisesti. Enemmän henkistä kiusaamista on tapahtunut mutta sitä on tullut koulussa, harrastuksessa, parisuhteessa ja jopa perheen sisällä omalta sisarukselta. Yksi entinen miesystävä käytti fyysistä väkivaltaa ja toinen vähätteli ja kohteli ku saappaan älykkyyttä omaavaa ihmistä Oma sisarus on hakkunut ja lytännyt sua. Jokainen meistä on erilainen, eri kokoinen ja erilaatuinen. Nyt vasta aikuisena alan saamaan pikkuisen oma-arvoani takasin. Teen kovasti työtä sen eteen koko ajan. Jotenkin vaan kaikki tämä raavituttaa päätä. Miten mä annan tuntemattomien ja vielä lasten vaikuttaa muhun. Ei  hyssyttelyt auta ja että lapset on lapsia. Toisen ihmisen haukkuminen, kiusaaminen ja syrjiminen on aina väärin. Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää käytöstään anteeksi. Jos olet kiusannut jotakuta niin se on saattanut jättää pitkäkestoiset arvet. Koskaan ei tiedä mitä muuta toinen  elämässä joutuu kokemaan ja kestämään. Ollaan siis ihmisiksi ja ystävällisiä toisillemme? Opetetaan jälkikasvulle kohtelemaan toisiaan ystävällisesti ja kunnioittavasti?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s