Helsingin joukkoliikenteen hyvät tavat.

Lueskelin eilen Helsingin sanomia ja silmiin osu artikkeli jossa otsikkona oli ”Moi on bussissa edelleen poikkeus.” Artikkelin mukaan joka neljäs matkustaja tervehtii bussikuljettajaa ja nuoret tervehtivät kuljettajia muita enemmän. Omasta mielestä luku on yllättävän suuri ja olen mielissäni siitä että nuorten käytöstavat on parantumaan päin. Artikkelin mukaan on myös selkeä ero sillä että mikä linja on kyseessä ja onko tervehtijä mies vai nainen. Seutilinjoilla moikataan kuljettajaa enemmän ja naiset on ahkerampia moikkaamaan kuljettajia.

Itse pyrin aina moikkaamaan kuljettajia. Se vaan on normi hyviä käytöstapoja. Saadusta kiitetään. en sitä kuitenkaan tee aina. Oma kokemus on ihan artikkelista poikkeava. Kuskit ei tykkää kun  iitä moikataan, ei ainakaan ne joiden linjoilla mä olen kulkenu. Jos moikkaa niin saa palkaksi pahan mulkasun tai jopa silkkaa ilmana kohtelua. Jos olen ostanu kertalipun niin hyvä että kuskit edes oikeasti kattoo sitä. Siis oikeasti ei luoda minkäänlaista katsetta. Selkeä ero tervehtimis tavoissa on paikkakuntien välillä.  Muutamalla paikkakunnalla asuneena olen huomannu selkeän eron esim. kauppakulttuurissa. Olen syntyny Helsingissä ja nautin siitä että kaikki on lähellä ja helposti saavutettavissa. Mulla ei ole ajokorttia niin kaikki pitää käydä joko jalkaisin, julkisilla tai kyydillä. Eräässä itäisessä kaupungissa asuessa huomasin että kaikki moikkaa toisiaan kaupassa ja apua voi pyytää kanssa kuluttajilta. (olen niin lyhyt että ylähyllyjen tuotteet on kun katolle piilotettuja.) Olin ihan hämmästynyt siitä kuinka mukavia ihmiset on ja näin selkeesti kuinka hyvä ihmisluonto voi olla. Mikä tässä helsingissä oikein siis mättää? Mikä täällä tekee ihmisistä niin välinpitämättömiä? Kyseisessä itäisessä kaupungissa julkisen liikenteen vuorovälit oli pitkiä ja yleisestikkin tuntui ettei elämässä olekkaan  niin kiire kun on koko ajan luullu. Busseissa kiitettiin kuuluvalla äänellä AINA kun jäätiin pois omalla pysäkillä. Palatessa Helsinkiin töiden perässä huomasin oikeasti kuinka iso ero oikeasti on. Mä en enään juossut ratikoihin, metroihin ja busseihin. Kohtahan tulee taas uus! Aloin suunnittelemaan matkani paremmin ja varasin aikaa tarpeeksi matkoihin. Noh, nyt olen asunu täällä suomen helmassa sen verran pitkään taas että vanhat tavat alkaa hivuttautumaan takasin. Saatan ehkä joskus alkaa miettimään että himputti kun tuo metro meni ihan nenän edestä tai voi että kun pitää kiirehtiä tuohon ratikkaan nyt. Sitä tulee niin idiootti olo jälkeenpäin kuin muistaa että ei mene kun muutama minuutti niin sieltä tulee uus. Kyllä sitä pitää olla hölmö. Mä en ole tyypillinen ”stadilainen” kaiketi. Olen ottanu paljon (hyviä) vaikutteita muista asuinpaikoista. Mun ”murre” ei kyllä lähe mihinkään. En puhu sillä vanhalla stadin slangilla mutta slangilla kuitenkin. Eräässä kaupungissa eräs asiakas jopa kysy multa että olenko mä joku ulkomaalainen kun puhun näin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s